Tietysti taistoista

Viimeisen vuoden aikana altaissa on harrastettu lisääntymistä enemmän ja vähemmän yllätyksekkäästi.

Helmiseeprakalan poikanen kasvoi kirsikkabarbien seassa, leopardimonninen kulmamonnisten altaassa (molemmat varmaan mätimunana salamatkustivat lappoletkuun kiinnitetyn vesiletkun kautta). Lisäksi taistelukalat saivat poikasia. Eikä siinäkään mitään kummallista varsinaisesti ole. Paitsi niiden molempien piti olla naaraita. Toinen todistetusti olikin lyhyteväinen koiras.

Tässä eka kuva pienestä olminkalpeasta seikkailijasta.

Kulmamonniset saivat poikasia

Kulmamonniset (Corydoras Loxozonus) saivat poikasia. Siellä niitä nyt uiskentelee ainakin parista eri erästä yhteensä varmaan parisen kymmentä. Ensimmäiseksi niistä huomaa selkäevän mustan viirun, joka heiluu ja huojuu hiekan yllä poikasten ollessa aivan pieniä. Myöhemmin ovat söpöjä pieniä kopioita vanhemmistaan.

Meillä poikasia alkoi ilmaantua enemmän, kun viherravinnon syöjille tarkoitettu eväs lisääntyi siinä määrin, että sitä toisinaan jäi yön yli altaaseen ennenkuin joku sen aamulla söi. Ilmeisesti tämä lisäys lisäsi myös pikkueliöiden määrää. Poikaset tuskin itse syövät kurkkua tai pakasteherneitä, mutta veikkaisin, että niitä syö jokin pikkueliöstö, jota poikaset sitten syövät. Nimittäin aamulla valojen syttyessä poikaset syöksyvät viikset vipattaen siivoilemaan viherruuan pintaa, eli ilmeisesti siinä jotain herkkuevästä sitten on.

Mutta oli meillä yksi yllätyskin. Poikasten mustien eväpiikkien joukossa olikin yhtäkkiä yllättäen yksi musta täplä.

Kulmamonnisten omia pikku mustapiikkejä evästämässä.

Vieraan poikasen musta selkäevän täplä erottuu selvästi. Tässä vaiheessa jo näkee, että kropankin täplitys on erilainen, mutta pienempänä se ei ole niin selvää.

Aika ja poikasten kasvaminen selvittivät, että kyse on leopardimonnisesta (Corydoras trilineatus). Ei ehkä muuten mitenkään erikoista, mutta aikuiset leopardimonniset majailevat aivan toisessa altaassa. Hassua. Kyse luultavasti on mätimunasta, joka on seikkaillut altaasta toiseen lappoletkun jatkeena olevan puutarhaletkun kautta.

Ohhoh! Eikä mitenkään positiivisessa mielessä.

Tulipa kesällä käytyä Iittalassa Naivistien näyttelyssä. Mukavan näyttelyn tunnelma meni hieman pilalle, koska keskellä sisääntuloaulan tiskiä väijyi yllätys.

Kyseessä oli muutaman litran maljakko, johon oli tungettu vaaleanpunaista soraa, pari muovikasvia ja platyjä. Hieman haastattelin vuorossa ollutta henkilökuntaa, ja kyse oli kuulemma taiteellisen johtajan henkilökohtaisesta vaatimuksesta. Joku tiimiin kuuluva "viherpiipertäjä" (miehen ihan ikioma ilmaus) oli kuulemma saanut alun perin vaaditut kultakalat muuttumaan platyiksi.

Mutta olipa ärsyttävää huomata, että eläinten oikeudet menevät kakkostilalle ja "taiteellinen vaikutelma" kiilaa ohi. Ja voisi kuitenkin olettaa, että kyseessä on ihan sivistynyttä porukkaa. Yhtä paljon ärsytti, että eläinten oikeuksista (sekä eläinsuojelun ohjeista) kiinni pitävä henkilö heti leimataan viherpiiperöksi ja puunhalaajaksi.

Juu, se on vain kala. Entä sitten? Ihmisestä kertoo paljon juuri se, miten hän kohtelee itseään alemmassa asemassa olevia henkilöitä, tai vähäisempiä olentoja. Enkä ymmärrä kuinka kokonainen työryhmä voi antaa yhden ihmisen jyrätä itsestään yli tämmöisessä asiassa.

Toivottavasti talvinäyttelyssä ei ole mitään yhtä typerää "vetonaulaa".

Hulmu

Taistot nyt vain sattuvat olemaan ihania, kauniita ja kaistapäisiä. Toisin sanoen täysin vastustamattomia. Betta splendens kaikissa variaatioissaan ja käyttäytymismuodoissaan jaksaa aina vain kiehtoa minua.

Tässä uusin tulokas Hulmu. Tavallinen huntupyrstöinen uros, kamputsealainen sinisin evin. Kaunis kuin mikä! Sillä on samanvärisiä tyttöjäkin kavereina, mutta daamit välttelevät kameraa aktiivisesti.

Hulmu.

Ja ihan muuten vain huvikseen erään koulun akvaariosta sinne rescue-tapauksena tuotu albiinopartis. Ärhäkkä tapaus parhaimmillaankin.

Albiinopartamonni, partis.

Konna, kelmi ja hurmuri

Viides ja viimeinen päivitys koskee Jesseä. Jesse James on hirmuinen häirikkö, äärettömän utelias ja toisaalta niin kiehtova. Kauniskin sattuu olemaan. Väristä vain ei ole varmuutta, hyviä ehdotuksia vastaanotetaan :-)

Sininen Sergei-sintti

Sergei-sintti on vielä pikkusintti, mutta sillä on valaankokoinen ego. Sen eville ei kyllä tallota! Kameraakin Sergei kävi oikein suu ammollaan ajamassa pois. Valitettavasti kuvaaja ei kyennyt ihan seuraamaan tilannetta omalta äimistykseltään ja siitä jäi kuva ottamatta.

Sergei rakentaa kuplapesiä, joihin voisi majoittaa riisipellollisen taistonpoikasia, siis semmoisia hieman ylimitoitettuja ne pesät. Sergei saa raivarit jos sille erehtyy vilauttamaankaan peiliä, uhoa kestääkin sitten tuntikausia. Kokoa sen sijaan ei ole kuin puolet naapurista, mutta sekö Sergeitä haittaisi!

Kiltti Kuningas Rollo

Rollo tuli taloon vähän vahingossa. Ei pitänyt tulla kuin upean sininen Sergei-sintti. Mutta kun aikanaan ihastuin HM-taistoihin, niin tuota evämuotoa on hyvin vaikea vastustaa, jos kala näyttää muutenkin silmää miellyttävältä. Ja Rollohan näytti. Aluksi se oli hiukkasen ujo ja hurjan kiltti, siitä se sai nimensäkin.

Ujo ja kiltti Rollo-kuningas.