Monneista ja monnisista

Erääseen altaaseen muutti erittäin kauniita monnisia, nimittäin kulmamonnisia, Corydoras Loxozonus. Tässä niistä joitakin kuvia. Eräässä voi nähdä kirsikkasukaravun salamatkustajana.

   

Kulmamonninen, Corydoras loxozonus.

Salamatkustajana kirsikkasukarapu.

Lisäksi tässä on partamonnejamme. Alkuperäiset poikasina tulleet näyttivätkin yhtäkkiä aivan minikokoisilta tämän jätin tultua meille. Sukupuolesta en ole oikein varma, mutta kulkekoon hän nimellä Anelma-Unelma muinaisen lastenohjelman noita-akan mukaan.

Anelma Unelma.

Rumikki

Rumilus.

Ja pari ihanaa leppistä, eli leopardimonnisia, Corydoras Trilineatus. Nämä ikuiset puuhailijat ovat omalla tavallaan ensirakkaus, siksipä niitä oli pakko saada omaankin altaaseen. Kutupuuhiakin olen seuralassa päässyt seuraamaan, mutta valitettavasti poikasia ei päästy näkemään, taistotytöt hankkivat ylimääräisen lounaan itselleen.

Leopardimonninen, Corydoras Trilineatus.

Lisäksi joitakin kuvia niilinkuultomonneista ja pikkulasimonneista. Kuultiksilla on kahdeksan viikseä, lasimonneilla vain kaksi, kuvissakin helppoja erottaa.

Sekaparvi pikkulasimonneja ja niilinkuultomonneja, eli Parailia Pellucida ja Kryptopterus Minor.

Pikkulasimonni, Kryptopterus Minor.

Niilinkuultomonneja, Parailia Pellucida.

Lasimonneista kuultomonneiksi

Mysteerilasimonnit ovat nyt (sillä varmuudella mihin minä pystyn) todettu lajiksi Parailia pellucida, joka on kulkenut suomeksi kahdella nimellä, niilinlasimonni sekä huomattavasti oikeammalla nimellä eli niilinkuultomonni. Nämä kun eivät oikeiden lasimonnien tapaan edes kuulu heimoon Siluridae vaan heimoon Schilbeidae. Tämän puolesta todistavat ne kuuluisat kahdeksan viiksikarvaa. Edellisellä kerralla kirjoitin vain kuudesta, mutta siihen on olemassa syykin. Kalojen kotiutuessa ja rauhoittuessa uintinopeus hidastuu ja "antennit" napsautetaan esiin. Viiksien laskeminen onnistuu nyt paremmin. Mieleen tulee rikkinäinen sateenvarjo, jonka perässä ui kala.

Olen tässä talven mittaan pohtinut monellako muulla onnettomalla näitä kaloja on lasimonneina, sillä omanikin ovat liikkeestä peräisin. Heille lajimääritystä teki myös itseäni pätevämpi asiantuntija, mutta silti niitä vielä viikko sittenkin myytiin väärällä nimellä. Mutta eipä ollut ainoa kala väärän nimen alla. Yhtä lempimonnisistani myytiin kolmessa eri laatikossa kahdella eri nimellä, ja sain nuoremmalta myyjältä jotain ihme jänkkäystä ettei kalaa määritetä ulkonäön vaan alkuperän perusteella. Miten tähän nyt sitten kukakin suhtautuu...

Kuultomonnit ovat pikkuhiljaa asettuneet, mutta ovat kyllä vähän turhan haasteellisia kaloja. Allasta on peitelty pyyhkeellä kahdeksi viikoksi, syöttämiset tehty valojen sammuttua, kaloja laskettu taskulampulla keskellä yötä, jne. Mutta kauniita ovat, ja nyt kotiuduttuaan syövät päivälläkin ja ovat valmiita uimaan ruuan perässä - mutta vain jos vieraita ei ole paikalla.

Tässä pari taidonnäytettä naamioitumisen saralta, ajalta ennen kotiutumista. Hirvittää jo etukäteen edessä oleva akvaarion uudelleensisustus, kuinka mahtaa käydä, alkaako kotiuttaminen uudelleen alusta.

Parailia pellucida, niilinkuultomonni, piiloutuu kasvien sekaan.

Parailia pellucida, niilinkuultomonni pysyttelee paikoillaan ettei huomattaisi.

Mysteerilasimonni

Mielenkiintoinen päivä, altaastani löytyi pelkkien pikkulasimonnien lisäksi mysteerilasimonneja.

Olen ollut jo moneen kertaan aikeissa kirjoittaa enemmän altaideni muista ötököistä ja kaloista, erityisesti sukaravuista ja monneista. Pikkulasimonneja hankin, koska niitä olen ennen muinoin ihastellut. Niistä piti kuviakin laittaa, mutta se jäi koska aroista otuksista ei kunnon kuvia ole saanut. Tänään sain parveeni vahvistusta toiselta harrastajalta, tai näin luulin. Täällä selvisi, että hänen pikkulasimonninsa ovat eri lajia kuin nämä piilottelevat lasimonnit täällä. Jos tällä ei ennestään suomenkielistä nimeä ole, voisinkin sellaiseksi ehdottaa juova-aavelasimonnia :-)

Suurimmat erot pikkulasimonneihin (Kryptopterus minor) ovat viikset ja rasvaevä. Näiltä nimittäin rasvaevä löytyy, ja viiksiäkin on pikkulasimonnin kahden sijaan peräti kuusi.

Oppaana vuodelta 1990 oleva Axelrodin Atlas löytyi kaksi vahvaa ehdokasta, mutta varma en todellakaan ole. Eniten samaa näköä löytyi näistä: Parailia occidentalis sekä Parailia pellucida, niilinlasimonni.

Mikä monni kyseessä? Onko Parailia pellucida?

Pikkulasimonni, Kryptopterus minor, tämä ei ainakaan ole, olisiko sitten Parailia pellucida, niilinlasimonni? (edit. siis niilinkuultomonni kyseessä)

Tässä pari huonoa kuvaa. Lisää pyrin saamaan ajan kanssa, kunhan tyypit vähän rauhoittuvat. Tänään niitä näki jo valojenkin aikaan, kun liittoutuivat tuoreiden ja rohkeampien tulokkaiden kanssa sekaparveksi.
Jos jollakulla on tietoa lajista tai sen määrittämisestä, niin tietoa ja apua otetaan mielellään vastaan