Kulmamonniset saivat poikasia

Kulmamonniset (Corydoras Loxozonus) saivat poikasia. Siellä niitä nyt uiskentelee ainakin parista eri erästä yhteensä varmaan parisen kymmentä. Ensimmäiseksi niistä huomaa selkäevän mustan viirun, joka heiluu ja huojuu hiekan yllä poikasten ollessa aivan pieniä. Myöhemmin ovat söpöjä pieniä kopioita vanhemmistaan.

Meillä poikasia alkoi ilmaantua enemmän, kun viherravinnon syöjille tarkoitettu eväs lisääntyi siinä määrin, että sitä toisinaan jäi yön yli altaaseen ennenkuin joku sen aamulla söi. Ilmeisesti tämä lisäys lisäsi myös pikkueliöiden määrää. Poikaset tuskin itse syövät kurkkua tai pakasteherneitä, mutta veikkaisin, että niitä syö jokin pikkueliöstö, jota poikaset sitten syövät. Nimittäin aamulla valojen syttyessä poikaset syöksyvät viikset vipattaen siivoilemaan viherruuan pintaa, eli ilmeisesti siinä jotain herkkuevästä sitten on.

Mutta oli meillä yksi yllätyskin. Poikasten mustien eväpiikkien joukossa olikin yhtäkkiä yllättäen yksi musta täplä.

Kulmamonnisten omia pikku mustapiikkejä evästämässä.

Vieraan poikasen musta selkäevän täplä erottuu selvästi. Tässä vaiheessa jo näkee, että kropankin täplitys on erilainen, mutta pienempänä se ei ole niin selvää.

Aika ja poikasten kasvaminen selvittivät, että kyse on leopardimonnisesta (Corydoras trilineatus). Ei ehkä muuten mitenkään erikoista, mutta aikuiset leopardimonniset majailevat aivan toisessa altaassa. Hassua. Kyse luultavasti on mätimunasta, joka on seikkaillut altaasta toiseen lappoletkun jatkeena olevan puutarhaletkun kautta.

Ohhoh! Eikä mitenkään positiivisessa mielessä.

Tulipa kesällä käytyä Iittalassa Naivistien näyttelyssä. Mukavan näyttelyn tunnelma meni hieman pilalle, koska keskellä sisääntuloaulan tiskiä väijyi yllätys.

Kyseessä oli muutaman litran maljakko, johon oli tungettu vaaleanpunaista soraa, pari muovikasvia ja platyjä. Hieman haastattelin vuorossa ollutta henkilökuntaa, ja kyse oli kuulemma taiteellisen johtajan henkilökohtaisesta vaatimuksesta. Joku tiimiin kuuluva "viherpiipertäjä" (miehen ihan ikioma ilmaus) oli kuulemma saanut alun perin vaaditut kultakalat muuttumaan platyiksi.

Mutta olipa ärsyttävää huomata, että eläinten oikeudet menevät kakkostilalle ja "taiteellinen vaikutelma" kiilaa ohi. Ja voisi kuitenkin olettaa, että kyseessä on ihan sivistynyttä porukkaa. Yhtä paljon ärsytti, että eläinten oikeuksista (sekä eläinsuojelun ohjeista) kiinni pitävä henkilö heti leimataan viherpiiperöksi ja puunhalaajaksi.

Juu, se on vain kala. Entä sitten? Ihmisestä kertoo paljon juuri se, miten hän kohtelee itseään alemmassa asemassa olevia henkilöitä, tai vähäisempiä olentoja. Enkä ymmärrä kuinka kokonainen työryhmä voi antaa yhden ihmisen jyrätä itsestään yli tämmöisessä asiassa.

Toivottavasti talvinäyttelyssä ei ole mitään yhtä typerää "vetonaulaa".