perjantai 30. joulukuuta 2011

Punainen karvalehti

Vielä yksi päivitys tähän samaan putkeen. En malta olla laittamatta kuvaa kauniisti punertuneesta karvalehdestä. Yleensä sitä ei kovin paljoa arvosteta, ei ainakaan ulkonäön perusteella. Mutta tämä yksilö näyttää oikein hyvältä, punertunut erikoisesti, liekö sitten kuinkakin epätavallista. Ilmeisesti kyseinen kasvi nauttii valosta. Ainakin väri muuttui erittäin kauniiksi toisen valaisimen lisäyksen jälkeen, ja kasvi yrittää valloittaa koko purkin.

Romanov

Tässä kaunis multicolor taistelukala, CT. Herra tunnetaan nimellä Romanov.

Mattosuodattimen rakennus

Kaikissa altaissani on nykyisin mattosuodatin. Silloin joskus kauan sitten ensimmäisellä kerralla ei mistään mattosuodattimista oltu ikinä kuultukaan. Ensimmäinen mattosuodatin tuli käytetyn altaan mukana, ja alussa suhtauduin siihen suurella epäluulolla. Pikaisesti epäily vaihtui ihastumiseksi. Netti on täynnä kirjoittelua kiihkeästi puolesta tai vastaan, ja sama jako tuntuu olevan myös kauppiaiden kohdalla. Itselläni kyseinen suodatintyyppi on toiminut hyvin. Muita yleisimpiä suodatintyyppejä ovat ulkosuodattimet ja sisäsuodattimet.

Ulkosuodattimista on läheisempiä kokemuksia vain kavereiden altaista, ja koska kaikissa näissä on ollut kahden vuoden tarkastelujakson aikana ongelmia (nimenomaan vesivahinkojen kanssa), en jaksanut hankkia itselleni moista stressin aiheuttajaa. Tiedän useita, jotka ovat täysin tyytyväisiä omiinsa, mutta itselleni se ei tuntunut sopivalta vaihtoehdolta.

Sisäsuodatin on sisäsuodatin, yleensä lähinnä roskankerääjä, biologisena suodattimena jää sekä ulkosuodattimen että mattosuodattimen varjoon.

Mattosuodatin rakennetaan mattosuodatinlevystä ja kiertovesipumpusta. Lisäksi tarvitaan letkua ja siimaa, alkuvaiheessa mahdollisesti jokin kivikin. Vaikka nimestä voisi kuvitella, että mattosuodatin on jotenkin löysä ja pohjan kanssa tekemisissä, näin asia ei ole. Nimi tulee yksinkertaisesti suodatinmatosta, jota siinä käytetään.

Mattosuodatinta haukutaan monesti rumaksi ja isoksi kapineeksi, mutta ei sen välttämättä tarvitse olla niinkään. Itselle on pikkuhiljaa valjennut millaisena omani haluan.

Omissa altaissa toimivin ratkaisu on poikkileikkaukseltaan pisaran tai maitopurkin muotoinen suodatin, jonka molemmat päät on tukittu mattosuodattimen paloilla. Mieluiten pötikkä on viitisen senttiä altaan leveyttä (ei pituutta) lyhyempi, jolloin sen eteen voi laittaa jonkin kasvin kasvamaan, ja päällehän nyt perinteisesti voi laittaa vaikka jaavansaniaista.

Suodatimattoa saa kätevästi kotimaisistakin verkkokaupoista, kuten akvaarioon.fi ja sieltä voi tilata myös kiertovesipumput. Kannattaa suosia kotimaisia liikkeitä, jotta ne ja niissä oleva ammattitaito säilyvät meidän harrastajien käytettävissä. Mattosuodattimesta saa lisätietoja vaikkapa täältä:
http://www.aquahoito.info/suomi/akvaario/matto/index.php

Tuolta löytyy myös kätevä laskuri, jolla voi selvittää omaan altaaseen sopivan maton ja pumpun koon.

Ensiksi tietenkin on selvitetty maton mitat, pumpun teho ja kaikki muu tarpeellinen. Sitten ryhdytään töihin.

Maton saa kätevästi taitettua oikeaan muotoon, kun sisäpuolelle tekee viillot tai urat, joita myöten matto on helpompi taittaa. Ulkoreuna ja pohja ommellaan kiinni siimalla. Monet käyttävät välissä lisänä akvaariosilikonia, mutta se tarvitsee kuivumisvaiheessa kuitenkin tuekseen siimaa. Olemme siis omissamme siitä pikkuhiljaa luopuneet. Toki siimaviritteisissä täytyy olla paljon solmuja estämässä koko paketin purkenemista, jos yksi lanka sattuu katkeamaan.

Tässä kuvia suodattimen rakennusvaiheesta.





Tässä myös yksi kuva pikkualtaasta, jossa on mattosuodatin kyljellään toisessa päädyssä. Eipä kovin häiritsevästi näy, eihän?


Mattosuodattimen käyttöön sain aikanaan vinkin, että jos sitä joskus on siirrettävä tai puhdistettava, on ensin imaistava lapolla talteen ämpärillinen lietettä sen sisältä, ja vasta sitten siirrettävä pötkelöä. Siirron tai puhdistuksen jälkeen liete kipataan sitten takaisin pötkön sisälle. Tämä on toiminut meillä erittäin hyvin.

Alussa, kun suodatinmatto on vielä täynnä ilmaa, se voi kellua. Jos painoksi laittaa kiven pariksi päiväksi, se pitää suodattimen aluksi paikallaan, eikä sitä sitten myöhemmin enää tarvita.
Mattosuodatinta kantaa välillä puhdistaa pinnalta lapolla, mutta ei se aina välttämätöntä ole.

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Hieman kuulumisia

Tässä onkin jo vierähtänyt tovi edellisistä päivityksistä. Kaikenlaista on ehtinyt tapahtua, olen muun muassa myynyt pari allasta pois ja vielä olisi ihana räkkini myytävänä.

Kaloistakin olen osasta luopunut olosuhteiden pakosta. Kaikesta ja kaikista en kuitenkaan luovu. Täytyy vaan sovitella altaat niin, että keuhkotkin niiden määrän kestävät.

Tässä muuten yksi ihan pikkuinen muutos. Nikolai on nykyisin lähes täysin sininen, butterfly-kuviosta on vain aavistukset jäljellä.



Tämä on talon uusi vanha uros. Rimpsu  oli tullessaan ihan pieni ja vaatimaton, mutta nyt on rimpsuja pyrstössä vaikka muille jakaa.


Pulttikin on muuttunut kovasti. Sille iski pyrstöön joku kumma syöpyminen, joka vei kolme neljäsosaa pyrstöstä. Muille eville ei tapahtunut mitään. Mitkään lääkkeet eivät auttaneet, mutta reipas suolakylpy kyllä onneksi auttoi. Pyrstö ei varmaankaan enää entisiin mittoihinsa kasva, mutta on sentään jo paljon parempi kuin se syöpynyt nysä. Mutta kuten näkyy, väri on kaunis pyrstön pituudesta huolimatta.


Muuten tuli tehtyä pieniä uudelleenjärjestelyjä. Rasborat ja ravut ovat nyt paljon kätevämmin katselukorkeudella. Jopa koirat seuraavat näiden hehkurasboroiden singahtelua kiinnostuneena. Niinpä lasissa onkin aina välillä kuononjälkiä.



sunnuntai 7. elokuuta 2011

Kultainen taistelukala, Betta d'Oro

Tulipa oltua vähän Tuulikin kanssa kalaretkillä. Siltä reissulta tarttui mukaan kirjallisuuden ja muun mukana tämäkin kala, Oro. Kaunis kuin mikä mutta vaikea kuvattava, tämä tyyppi pyörii koko ajan ympäriinsä.

Oro




Valitettavasti suurin osa kuvista on epätarkkoja, mutta kyllä niistä aika hyvän käsityksen saa.Väriä saa ehdottaa. Onko tämä keltainen kamputsealainen niinkuin Olmi?
Tässä muutamia kuvia remuavasta Orosta.



lauantai 2. heinäkuuta 2011

Huh hellettä!

Helteet alkoivat sitten. Valitettavasti se täällä näkyi heti, kaikki pienet rapuseni eivät sitä kestäneet. :-( Pudottelin vedenpintojakin vähän alemmas, että saan paremman kierron ja hapetuksen järjestettyä.

Nikolai  on taas kotona. Se on kyllä semmoinen silmänilo! Toivottavasti saisin sen itse lisääntymään, täytyy kokeilla tuolla isommassa karanteenialtaassa kohta, kun saan sen ensin tyhjäksi.

tiistai 7. kesäkuuta 2011

Olmi

Tämä tyyppi, tai tyypitär, on tainnut jäädä esittelemättä. Neidolla ei vielä nimeä ole, menköön nyt Olmista tähän hätään. Olmi, Olmitar, mikä lie, on meidän nurkissa erittäin harvinainen tapaus. Ei nimittäin ole hitustakaan sinistä tässä typyssä ja se jos mikä on historiallista! ;-D

Ihmettelenpä vain tätä väriä (jälleen kerran). Voiko olla semmoista kuin keltainen kamputsealainen? Vai onko se nyt vain Olmi mikä Olmi? :-)

Herkkuruoka löytyi

Etsimäni herkkuruoka löytyi saamastani näytepussista. Kyseinen nappula tuossa vieressä myös omassa pussissa. Suuri kiitos avuksi olleille!!!

maanantai 6. kesäkuuta 2011

Helmiä ja hehkuja

Eräässä rapulaariossa on myös hehkurasboroita ja helmiseeprakaloja, joista jälkimmäisiä alunperin nimitettiin helmirasboroiksi tai galaxy rasboroiksi. Pienet kalat ovat hankalia kuvattavia, sillä nämä tyypit ovat erittäin vilkkaita ja likkuvaisia. Kuvassa näkyy yleensä pieni harmaa vilahdus kauniin kalan sijaan.

Kuvaaminen sujuu jokseenkin näin:
-Tuijotellaan allasta ja ihaillaan pikkuisten kauniita värejä ja eloisaa olemusta, halutaan ikuistaa se filmille.
-Haetaan kamera ja hehkutaan itsekin, kuvausinnosta.
-Yritetään tarkentaa kamera helmeen. Oivalletaan perusongelma. Jos yritetään tehdä tiukka rajaus, kala ehtii uida pois näkyvistä. Jos yritetään ottaa suurempi kuva, kala hukkuu siihen ja myöhemmin rajatusta kuvasta tulee rakeisempi.
-Otetaan muutamia kuvia hieman löysemmällä rajauksella, kuvissa yleensä pää tai pyrstö.
-Pohditaan tilannetta. Laitetaan hieman hiutaleruokaa pinnalle ja toivotaan kalojen pysyvän suunnilleen yhdessä kohdin ruuan mukana.
-Otetaan lisää kuvia. Tuloksena muutamia erittäin hienoja kuvia uppoavista hiutaleista. Kalat sinkoilevat entistä enemmän.
-Lisää kuvia, otsa rypyssä ja keskittyneenä. Edistystä tapahtuu, koska nyt kuvissa saattaa olla jo kaksikin pyrstöä samaan aikaan.
-Koitetaan eri korkeuksilta ja kuvakulmista. Jostain syystä tavallisesti lehdillä paikoillaan istuvat ravutkin alkavat näyttää pelkältä vilinältä kuvissa.
-Nyt menee hermot. Astutaan huoneen toiselle puolelle, räiskitään kymmeniä kuvia altaasta kaukaa, ja toivotaan että edes jossakin niissä olisi kokonainen helmirasbora, jonka voisi rajata kuvasta erikseen. Viis siitä, että kalan pilkut ovat yhden pikselin kokoisia ja kala itse näyttää legopalikoista rakennetulta. Nyt siitä ainakin on kuva!



Setä etsii kotia

Altaita tutkailemassa ja hyviä vinkkejä antamassa kävi kokeneempi taistoharrastaja. Siinä tuli samalla määritettyä pari itseä arveluttanutta kalaa. Tämän seurauksena meillä on kaksi lyhyteväistä urosta, jotka etsivät koteja. Suvi onkin Sulo, Kaunis saa edelleen olla Kaunis.

Taisto on kyllä vähän hankala tässä suhteessa. Porukassa pikkukundit yrittävätkin pysyä pikkukundeina, ettei isoin pahis höykytä niitä. Siitä seuraa helposti se, että niitä ostetaan naaraina altaaseen, ja myöhemmin ihmetellään miksi tuolla purkissa ollaan jatkuvasti tukkanuottasilla. Eikä tilanne kasvattajilta hankittuinakaan juuri tuosta eroa, taistot kun ovat taistoja olivat sitten kaupassa tai kasvattajalla.

Äkkilaskemalla meillekin on tullut ainakin viisi tyttöä, jotka ovatkin todellisuudessa olleet Päivejä, siis poikia. Päivi-nimitys tulee laulusta, jossa laulun päähenkilö toteaa olevansa poika nimeltä Päivi, eikä tiedä onko Roomeo vai Juulia. Useimmat varmaan tämän laulun muistavatkin, kyseessä siis Leevi And The Leavingsin Poika nimeltä Päivi.


Suvista tulikin Sulo.


Miagi, Sal Miagi

Altaita monta, asukkaita paljon. Kaikkea ei ehdi eikä voikkaan aina tänne päivittää. Kosti valitettavasti muuttui nopeasti vanhaksi kalaksi ja kuoli pois. Jälkeläisiäkään siitä ei ole, sillä pönttö herra soi itse hedelmöitetyt mätipallerot. Aikuisena liikkeestä tulleiden urosten elinajan ennuste ei ole kovin pitkä, valitettavasti.

Nyt altaassa on sitten muutakin vipinää. Joukkoon tuli muutamia naaraita, tuplapyrstösisarukset Lovi ja Kolo. Niiden mukana tuli tavisnaaras, joka täällä päättikin olla taviskoiras. Hän on Miagi, Sal Miagi.




Sal Miagi


Pultti

Nikolai on naisreissuillaan vielä jonkin aikaa, mutta on toivottavasti kotona juhannukseen mennessä.
Sen poissaolo ei kyllä ole mitenkään vähentänyt altaisiin tuijottelua. Tällä kertaa kuvia Pultista. Pultin väristä en ole oikein varma, jotain kuparia siinä kai punaisen lisäksi on. Isä on Red Devil.


tiistai 17. toukokuuta 2011

Helomonniset

Pari kuvaa mielestäni erittäin kauniista monnisista, helomonnisista. Ainoa asia mitä niiden kohdalla ihmettelen, on: Mistä näitä suomenkielisiä nimiä oikein tulee?


lauantai 14. toukokuuta 2011

A, N, A ja vähän Suvia ja Juliustakin

Kun kerran laitoin kuvia toisten taistoista, täytyy omistakin laittaa vähän uusia. Olen vain niin ihastunut näihin poikiini. Nikolai muuten näyttisikin olevan oikeasti HM eikä SD. En ole yhtään pahoillani :-) Aleksei pyörii väkkäränä eikä sen kuvaaminen ole mitenkään helppoa. Aina on pyrstö johonkin suuntaan mutkalla, tai pää menossa jo muualle kuin loppu kala. Tai sitten pullistelu loppui jo. Pikkuinen energiapommi. Aleksandrovits on ihana sekin.
Väkkärä taistelukala Aleksei.




Aleksandrovits.

Näyttävä Nikolai.


Hohdokas Nikolai ;-)


Tässä alla vielä Suvi. Kauniin sininen sekin, valitettavasti vain liian iso pojilleni. Kävi muuten ilmi, että Julius saattaakin olla Tindran kasvattama Greifi.

Suvi.

perjantai 13. toukokuuta 2011

Vierailun tähtiä

Tässä muutamia vierailun tähtiä. Pitihän sitä käydä kaverinkin kaloja kuvaamassa. Ei voi muuta näistä sanoa kuin että kyllä on taistelukala kaunis! Vaikka ei nyt ehkä kuvauskipossa oikeuksiinsa pääsekään. Yhdessäkin kuvassa pyrstö näyttää valokuiduilla valaistuilta enkelinsiiveltä. Totesin muuten näiden kanssa, että kyllä ne siniset ja punaiset vielä tunnistaa, mutta mitähän värejä nämä olisivat noin niinkuin "virallisesti"? Varsinkin kun ovat mokomat joka kuvassa ihan erivärisiä. Pyrstöt saattaisivat olla delta (tai superdelta) ja combtail. Onnea vaan omistajalle ;-)