Hieman kuulumisia

Tässä onkin jo vierähtänyt tovi edellisistä päivityksistä. Kaikenlaista on ehtinyt tapahtua, olen muun muassa myynyt pari allasta pois ja vielä olisi ihana räkkini myytävänä.

Kaloistakin olen osasta luopunut olosuhteiden pakosta. Kaikesta ja kaikista en kuitenkaan luovu. Täytyy vaan sovitella altaat niin, että keuhkotkin niiden määrän kestävät.

Tässä muuten yksi ihan pikkuinen muutos. Nikolai on nykyisin lähes täysin sininen, butterfly-kuviosta on vain aavistukset jäljellä.

Tämä on talon uusi vanha uros. Rimpsu  oli tullessaan ihan pieni ja vaatimaton, mutta nyt on rimpsuja pyrstössä vaikka muille jakaa.

Pulttikin on muuttunut kovasti. Sille iski pyrstöön joku kumma syöpyminen, joka vei kolme neljäsosaa pyrstöstä. Muille eville ei tapahtunut mitään. Mitkään lääkkeet eivät auttaneet, mutta reipas suolakylpy kyllä onneksi auttoi. Pyrstö ei varmaankaan enää entisiin mittoihinsa kasva, mutta on sentään jo paljon parempi kuin se syöpynyt nysä. Mutta kuten näkyy, väri on kaunis pyrstön pituudesta huolimatta.

Muuten tuli tehtyä pieniä uudelleenjärjestelyjä. Rasborat ja ravut ovat nyt paljon kätevämmin katselukorkeudella. Jopa koirat seuraavat näiden hehkurasboroiden singahtelua kiinnostuneena. Niinpä lasissa onkin aina välillä kuononjälkiä.

Kultainen taistelukala, Betta d'Oro

Tulipa oltua vähän Tuulikin kanssa kalaretkillä. Siltä reissulta tarttui mukaan kirjallisuuden ja muun mukana tämäkin kala, Oro. Kaunis kuin mikä mutta vaikea kuvattava, tämä tyyppi pyörii koko ajan ympäriinsä.

Oro

Valitettavasti suurin osa kuvista on epätarkkoja, mutta kyllä niistä aika hyvän käsityksen saa.Väriä saa ehdottaa. Onko tämä keltainen kamputsealainen niinkuin Olmi?
Tässä muutamia kuvia remuavasta Orosta.

Huh hellettä!

Helteet alkoivat sitten. Valitettavasti se täällä näkyi heti, kaikki pienet rapuseni eivät sitä kestäneet. :-( Pudottelin vedenpintojakin vähän alemmas, että saan paremman kierron ja hapetuksen järjestettyä.

Nikolai  on taas kotona. Se on kyllä semmoinen silmänilo! Toivottavasti saisin sen itse lisääntymään, täytyy kokeilla tuolla isommassa karanteenialtaassa kohta, kun saan sen ensin tyhjäksi.

Olmi

Tämä tyyppi, tai tyypitär, on tainnut jäädä esittelemättä. Neidolla ei vielä nimeä ole, menköön nyt Olmista tähän hätään. Olmi, Olmitar, mikä lie, on meidän nurkissa erittäin harvinainen tapaus. Ei nimittäin ole hitustakaan sinistä tässä typyssä ja se jos mikä on historiallista! ;-D

Ihmettelenpä vain tätä väriä (jälleen kerran). Voiko olla semmoista kuin keltainen kamputsealainen? Vai onko se nyt vain Olmi mikä Olmi? :-)

Herkkuruoka löytyi

Etsimäni herkkuruoka löytyi saamastani näytepussista. Kyseinen nappula tuossa vieressä myös omassa pussissa. Suuri kiitos avuksi olleille!!!

Helmiä ja hehkuja

Eräässä rapulaariossa on myös hehkurasboroita ja helmiseeprakaloja, joista jälkimmäisiä alunperin nimitettiin helmirasboroiksi tai galaxy rasboroiksi. Pienet kalat ovat hankalia kuvattavia, sillä nämä tyypit ovat erittäin vilkkaita ja likkuvaisia. Kuvassa näkyy yleensä pieni harmaa vilahdus kauniin kalan sijaan.

Kuvaaminen sujuu jokseenkin näin:
-Tuijotellaan allasta ja ihaillaan pikkuisten kauniita värejä ja eloisaa olemusta, halutaan ikuistaa se filmille.
-Haetaan kamera ja hehkutaan itsekin, kuvausinnosta.
-Yritetään tarkentaa kamera helmeen. Oivalletaan perusongelma. Jos yritetään tehdä tiukka rajaus, kala ehtii uida pois näkyvistä. Jos yritetään ottaa suurempi kuva, kala hukkuu siihen ja myöhemmin rajatusta kuvasta tulee rakeisempi.
-Otetaan muutamia kuvia hieman löysemmällä rajauksella, kuvissa yleensä pää tai pyrstö.
-Pohditaan tilannetta. Laitetaan hieman hiutaleruokaa pinnalle ja toivotaan kalojen pysyvän suunnilleen yhdessä kohdin ruuan mukana.
-Otetaan lisää kuvia. Tuloksena muutamia erittäin hienoja kuvia uppoavista hiutaleista. Kalat sinkoilevat entistä enemmän.
-Lisää kuvia, otsa rypyssä ja keskittyneenä. Edistystä tapahtuu, koska nyt kuvissa saattaa olla jo kaksikin pyrstöä samaan aikaan.
-Koitetaan eri korkeuksilta ja kuvakulmista. Jostain syystä tavallisesti lehdillä paikoillaan istuvat ravutkin alkavat näyttää pelkältä vilinältä kuvissa.
-Nyt menee hermot. Astutaan huoneen toiselle puolelle, räiskitään kymmeniä kuvia altaasta kaukaa, ja toivotaan että edes jossakin niissä olisi kokonainen helmirasbora, jonka voisi rajata kuvasta erikseen. Viis siitä, että kalan pilkut ovat yhden pikselin kokoisia ja kala itse näyttää legopalikoista rakennetulta. Nyt siitä ainakin on kuva!

Setä etsii kotia

Altaita tutkailemassa ja hyviä vinkkejä antamassa kävi kokeneempi taistoharrastaja. Siinä tuli samalla määritettyä pari itseä arveluttanutta kalaa. Tämän seurauksena meillä on kaksi lyhyteväistä urosta, jotka etsivät koteja. Suvi onkin Sulo, Kaunis saa edelleen olla Kaunis.

Taisto on kyllä vähän hankala tässä suhteessa. Porukassa pikkukundit yrittävätkin pysyä pikkukundeina, ettei isoin pahis höykytä niitä. Siitä seuraa helposti se, että niitä ostetaan naaraina altaaseen, ja myöhemmin ihmetellään miksi tuolla purkissa ollaan jatkuvasti tukkanuottasilla. Eikä tilanne kasvattajilta hankittuinakaan juuri tuosta eroa, taistot kun ovat taistoja olivat sitten kaupassa tai kasvattajalla.

Äkkilaskemalla meillekin on tullut ainakin viisi tyttöä, jotka ovatkin todellisuudessa olleet Päivejä, siis poikia. Päivi-nimitys tulee laulusta, jossa laulun päähenkilö toteaa olevansa poika nimeltä Päivi, eikä tiedä onko Roomeo vai Juulia. Useimmat varmaan tämän laulun muistavatkin, kyseessä siis Leevi And The Leavingsin Poika nimeltä Päivi.



Suvista tulikin Sulo.