Sukarapujuttuja

Kuten aikaisemmin kerroin, sukaravut veivät täysin mennessään, ja vieläpä ihan ilman varoitusta.  Meillehän ei siis pitänyt tulla minkäänlaisia äyriäisiä, ei yhden yhtäkään. Mutta kun ostin ensimmäisenä pystyyn laittamani altaan, sen mukana tuli hiekkaa, suodatin, pari kasvia ja jokunen maatiaissukarapu. Nepä osoittautuivatkin mielenkiintoisiksi veijareiksi. Yllättäen niiden seuraaminen olikin välillä kiinnostavampaa kuin kauan suunnittelemieni kalojen katselu. Niinpä niitä tuli vaivihkaa lisää, ja lisää, ja lisää... Niitä ihailleet ja kummastelleet ystävät ja tuttavat ovat nimitelleet niitä vähän kaikeksi ötököistä heinäsirkkoihin sekä eläviksi lasinsiruiksi värillisestä lasista.

Tällä hetkellä talosta löytyy ainakin maatiaisia, helmisukarapuja, kirsikkasukarapuja, punavalkoisia tulisukarapuja, mustavalkoisia tulisukarapuja sekä ehdottomia lemppareitani sinisiä tiikerisukarapuja. Sen verran muuten täytyy sanoa, että ei pidä aliarvioida niitä maatiaisiakaan. Niissä on suuri värikirjo ja erittäin kauniita yksilöitä myös.

Maatiasisukarapu ruokailee.

Kaunis sinipilkkuinen maatiainen.

Vaaleansininen helmisukarapu.

Kirsikkasukarapuja

Kuten näkyy, kirsikoissa voi olla suuriakin värieroja.

Siinä sitä silmiä riittää, hämmästyin kun huomasin niiden olevan sinisiä.

Kirsikkasukarapu on liftannut kulmamonnisen kyytiin.

Punavalkoinen tulisukarapu.

"Älä kuule mulle ala, tää on mun kivi!"

Tulisuka kurkistelee.

Sininen tiikerisukarapu.



Sinisiä tiikerisukarapuja.



Uusia altaita ja asukkaita

Taloon on saapunut lisää altaita ja asukkaita. Taistelukalojen lisäksi hullaannuin erilaisiin sukarapuihin. Ravuilla on yksityisessä käytössään tällä hetkellä kolme allasta, lajeittain omia risteytymisen estämiseksi. Epämääräisen värisiä ja taustaisia maatiaisia on jo ihan riittävästi kaikkialla, vaikka niidenkin joukossa on erittäin kauniin värisiä yksilöitä.

Kuvia yritän saada mahdollisimman pian. Tai kuviahan on, pitäisi vielä vain saada ne pienennettyä nettiin sopiviksi.

Lasimonneista kuultomonneiksi

Mysteerilasimonnit ovat nyt (sillä varmuudella mihin minä pystyn) todettu lajiksi Parailia pellucida, joka on kulkenut suomeksi kahdella nimellä, niilinlasimonni sekä huomattavasti oikeammalla nimellä eli niilinkuultomonni. Nämä kun eivät oikeiden lasimonnien tapaan edes kuulu heimoon Siluridae vaan heimoon Schilbeidae. Tämän puolesta todistavat ne kuuluisat kahdeksan viiksikarvaa. Edellisellä kerralla kirjoitin vain kuudesta, mutta siihen on olemassa syykin. Kalojen kotiutuessa ja rauhoittuessa uintinopeus hidastuu ja "antennit" napsautetaan esiin. Viiksien laskeminen onnistuu nyt paremmin. Mieleen tulee rikkinäinen sateenvarjo, jonka perässä ui kala.

Olen tässä talven mittaan pohtinut monellako muulla onnettomalla näitä kaloja on lasimonneina, sillä omanikin ovat liikkeestä peräisin. Heille lajimääritystä teki myös itseäni pätevämpi asiantuntija, mutta silti niitä vielä viikko sittenkin myytiin väärällä nimellä. Mutta eipä ollut ainoa kala väärän nimen alla. Yhtä lempimonnisistani myytiin kolmessa eri laatikossa kahdella eri nimellä, ja sain nuoremmalta myyjältä jotain ihme jänkkäystä ettei kalaa määritetä ulkonäön vaan alkuperän perusteella. Miten tähän nyt sitten kukakin suhtautuu...

Kuultomonnit ovat pikkuhiljaa asettuneet, mutta ovat kyllä vähän turhan haasteellisia kaloja. Allasta on peitelty pyyhkeellä kahdeksi viikoksi, syöttämiset tehty valojen sammuttua, kaloja laskettu taskulampulla keskellä yötä, jne. Mutta kauniita ovat, ja nyt kotiuduttuaan syövät päivälläkin ja ovat valmiita uimaan ruuan perässä - mutta vain jos vieraita ei ole paikalla.

Tässä pari taidonnäytettä naamioitumisen saralta, ajalta ennen kotiutumista. Hirvittää jo etukäteen edessä oleva akvaarion uudelleensisustus, kuinka mahtaa käydä, alkaako kotiuttaminen uudelleen alusta.

Parailia pellucida, niilinkuultomonni, piiloutuu kasvien sekaan.

Parailia pellucida, niilinkuultomonni pysyttelee paikoillaan ettei huomattaisi.

Mysteerilasimonni

Mielenkiintoinen päivä, altaastani löytyi pelkkien pikkulasimonnien lisäksi mysteerilasimonneja.

Olen ollut jo moneen kertaan aikeissa kirjoittaa enemmän altaideni muista ötököistä ja kaloista, erityisesti sukaravuista ja monneista. Pikkulasimonneja hankin, koska niitä olen ennen muinoin ihastellut. Niistä piti kuviakin laittaa, mutta se jäi koska aroista otuksista ei kunnon kuvia ole saanut. Tänään sain parveeni vahvistusta toiselta harrastajalta, tai näin luulin. Täällä selvisi, että hänen pikkulasimonninsa ovat eri lajia kuin nämä piilottelevat lasimonnit täällä. Jos tällä ei ennestään suomenkielistä nimeä ole, voisinkin sellaiseksi ehdottaa juova-aavelasimonnia :-)

Suurimmat erot pikkulasimonneihin (Kryptopterus minor) ovat viikset ja rasvaevä. Näiltä nimittäin rasvaevä löytyy, ja viiksiäkin on pikkulasimonnin kahden sijaan peräti kuusi.

Oppaana vuodelta 1990 oleva Axelrodin Atlas löytyi kaksi vahvaa ehdokasta, mutta varma en todellakaan ole. Eniten samaa näköä löytyi näistä: Parailia occidentalis sekä Parailia pellucida, niilinlasimonni.

Mikä monni kyseessä? Onko Parailia pellucida?

Pikkulasimonni, Kryptopterus minor, tämä ei ainakaan ole, olisiko sitten Parailia pellucida, niilinlasimonni? (edit. siis niilinkuultomonni kyseessä)

Tässä pari huonoa kuvaa. Lisää pyrin saamaan ajan kanssa, kunhan tyypit vähän rauhoittuvat. Tänään niitä näki jo valojenkin aikaan, kun liittoutuivat tuoreiden ja rohkeampien tulokkaiden kanssa sekaparveksi.
Jos jollakulla on tietoa lajista tai sen määrittämisestä, niin tietoa ja apua otetaan mielellään vastaan

Toinen allas ja sen taistot

Ensimmäisen altaan jälkeen oli tarkoitus joskus ensi kesänä laittaa toinenkin allas pystyyn, mutta niin ne suunnitelmat muuttuivat ja Toka on jo paikallaan Ekan vieressä.

Altaissa on keskenään hyvin erilainen valaistus, enkä ole kumpaankaan täysin tyytyväinen. Kummassakin on yksi uusi putki, mutta melko pian todennäköisesti toisetkin putket vaihtuvat uusiin. Kaikista kaloista on kuvia sekä salamalla että ilman.

Toiseenkin altaaseen muutti taistoja. Kaunis ja väriltään upea huntueväinen uros ja kaksi naarasta, tumma Nätti ja vaalea Suulis asuttavat allasta muiden kalojen kanssa. Suulis on vähän saanut siipeensa liikkeessä, täällä evät ovat jo huimasti paremmassa kunnossa.
Uros sai nimen, joka ei ainakaan jää jälkeen toisen uroksen nimestä. Kun ensimmäisen nimessä esiintyy Afrikka, tästä löytyy Kypros. Siis turkoosi komistuksemme on Costas From Cypros. Kosti kun pelkiltään kuulosti niin kotikutoiselta :-)

Taistorouvia

Jossain vaiheessa meille muutti taistorouvia Ekaan altaaseen. Herra vähän alkuun niille isotteli.
Herra muuten sai ristikseen todella mahtipontisen nimen: Hello Africa. Ja ennenkuin kukaan ehtii sanoa, ettei taistoilla ole mitään tekemistä Afrikan kanssa, niin sanonpa vaan ettei niillä ole erityisesti tekemistä ruotsalaisten hammalääkärienkään kanssa, ja silti tämmöisen tekemä kappale nyt lainasi nimensä taistolleni.

Tässä erinäisiä kuvia. Rouvia on neljä, sininen iso Suvi, solakka sininen Hauki (Tappajahauki), turkoosi nimensä mukainen Kaunis ja pikkuinen Punahilkka.

Väsyneitä juttuja

"Uuden" harrastuksen aloittaminen vaatii tietenkin paljon töitä ja myös selvitystyötä ja opiskelua. Eräs parhaista paikoista on selvästi ollut Aqua-web, http://www.aqua-web.fi/forum/index.php .

Tosin siinäkin on huonot puolensa, yliannostus kalajuttuja ja kudetusvinkkejä yhdistettynä yliväsymiseen aiheuttaa hassuja huumorin kukkasia. Yksi perusaihe melkein mihin tahansa lajiin littyen, on erilaisten kudetusniksien kysely. Sieltä sai alkunsa myös tämä mukaelma.

Puolison kutuhalukkuuden lisääminen (vinkkejä miehille)
Vaihda lakanat. Puhtaiden lakanoiden tuoksu lisää kutuhalukkuutta varsinkin silloin, kun on tiedossa että vanhat lakanat päätyivät pesukoneeseen, kävivät läpi oikean pesuohjelman ja nostettiin kuivumaan. Kaikki tämä miehen toimesta.
Lämmitä tiskivesi oikeaan lämpötilaan ja käytä sitä niin kauan kunnes kaikki likaiset astiat ja kettiökapineet on puhdistettu. Voit ehkä joutua uusimaan veden kerran tai pari, mutta jatka vain. Pese samalla myös muiden lemmikkien vesikupit ja lisää niihin raikasta kylmää vettä.
Valaistusta voidaan yksilöstä riippuen himmentää hyvinkin paljon. Toisille riittää pelkkä pieni pöytävalo tunnelmointiin, toisille sopii paremmin kynttilöiden välkkyminen, ja sitäkin voidaan himmentää entisestään muutamilla leikkokukilla. En suosittele kalliita ja epämääräisiä jättikimppuja, joihin on tungettu kaikkea kaupasta löytyvää, vaan simppeliä pientä kimppua, jonka kasveista ainakin osa on tunnistettavissa.
Ruuan ei tarvitse olla maailman monimutkaisinta. Riittää, että se eroaa hieman arkieväistä juhlavampaan suuntaan. Ruuan täytyy tietysti olla myös maukasta ja sitä on oltava riittävästi, vaikka kaikkea ei ehkä ehditä juuri sillä hetkellä syömäänkään. Jälkiruokaosastoon kannattaa kyllä uhrata tavallista enemmän aikaa ja vaivaa. Puolison mieltymysten tietäminen helpottaa oikean valitsemista (vrt. suklaa, salmiakki, mansikat) ja näitä voi varovasti tiedustella vaikka viikkoa etukäteen, jos ne eivät ihan tuoreessa muistissa ole, vaikka niin kuuluisikin olla.
Tässä vaiheessa voidaan varovasti testailla kutuhalukkuutta. Liikaa ei saa painostaa, ettei yleinen hyvä mieli häviä. Yksilöstä riippuen onnistumisen mahdollisuudet vaihtelevat. Jos tämä ei yksittäisenä päivänä tuota tulosta, kannattaa kokeilla tätä vaikka viisi tai kuusi kertaa seuraavan kahden viikon aikana. Yleinen mukavuus ja hyväntuulisuus kannattaa muistaa myös, samoin muu auttaminen. Sillä oikeastikin tutkittu tosiasia on, että miehet, jotka osallistuvat kotitöihin, harrastavat seksiä useammin.


Että sellaista.

Lisää väsyneitä juttuja tuli, kun paistoin hiekkaa toista akvaariotamme varten.
"Nyt mä tiedän miksi maailman luomiseen meni niin kauan."
"Ai miten niin?"
"Mäkin olen koko päivän paistanut hiekkaa ja vasta yksi ämpärillinen on valmiina."

"Mua väsyttää."
"No kai sua väsyttää, kun olet koko päivän korjannut ja nostellut mun autoa. Muakin väsyttää, enkä mä ole tehnyt paljon mitään"
"Sä oletkin nostellut maailmaa"