Helmiä

Helmiseeprakala (ent. helmirasbora, ent. galaxy rasbora), Danio margaritatus  (ent. Celestichtys margaritatus), on erittäin uusi tuttavuus akvaariomaailmassa. Se on löydetty vasta 2006 ja miltei katosi löytöpaikoiltaan sukupuuttoon ennenkuin oli edes tieteellisesti kuvattu. Onneksi se on helposti lisääntyvä kala, jota saa nykyisin viljeltynäkin. Erittäin viehättävä ja kaunis pikkuinen kalanen. Jotenkin omaan suuhuni sopii paremmin tuo "vanha" nimi, helmirasbora, koska jotenkin en miellä tätä pikkuista seeprakalaksi ollenkaan. Mutta oli mikä oli, kaunis ja ihastuttava parvikala joka tapauksessa. Yleensä vain niin nopealiikkeinen, ettei sen kuvaaminen ole ollenkaan helppoa pikkupokkarilla.

Pimeä Pultti ja hämärä Pakaste

Monesti sitä katselee toisten ihmisten taistokuvia ja ihailee kauniita kaloja ja onnistuneita kuvia. Sitten menee innoissaan omille altailleen tarkoituksena ottaa yhtä hienoja kuvia omista kauniista kaloista. Harmi vain etteivät ne aina ole kovin yhteistyöhaluisia. Tyypit vain lusmuilevat jossain pusikoissa ja hämärissä kulmissa. Aina ei viitsisi muiden asukkaiden allasrauhan takia pyydystää taistoja poseeraamaan erilliseen kuvausaltaaseenkaan. Tässä pari pimeää kuvaa Pultista ja Pakasteesta.

Punainen Pultti, Red Devil ja ehkä sen lisäksi marmorikin.

Tässä haaleassa muodossa nuo tummat pilkut evissä näkyvät paremmin, ovatko marmorigeenin aikaansaannosta?



Pakaste, mahdollinen pastelli tai marmori?



Värien määrittämiseen eivät tiedot vielä oikein riitä, mutta veikkaisin, että Pultti on Red Devil ja ehkä jokin marmori myös. Lähinnä noista pilkuista ajattelen sitä marmoria, mutta varma en ole, aloittelija kuitenkin vielä tässä hommassa olen. Pakaste näyttää joltakin pastellilta tai semmoiselta, mutta jos taustalla on marmoria, niin tuleeko tämäkin väri sitten marmorigeenin kautta?

Nikolai ja Aleksandrovits

Tuli tehtyä kalaretki viime viikonloppuna pääkaupunkiseudulle. Kaiken muun mukavan lisäksi myös nämä herrat löytyivät sieltä sulostuttamaan altaitamme. Toinen eräästä liikkeestä ja toinen harrastajalta, kiitos Jessinen.

Nikolai, pyrstöltään superdelta.

Aleksandrovits, Jessisen kasvatteja, blue lace. Olen aivan heikkona tähän väriin.

Uutukaisia

Uusia juttuja taas parillakin tavalla. Taloon tuli pari pikkukalasta lisää, täytyy kuvata niitä myöhemmin.

Toinen uusi juttu tavallaan on letku. Meillä kun on aina hoidettu siivous käsipelillä ja ämpäreillä raahailemalla. Jossain vaiheessa hoksasin, että kumpikin yrittää luistaa viikottaisesta siivouksesta. Altaita on vähän turhan monta nykyisellään näillä välineillä hoidettavaksi. Siinä vaiheessa alkoi salainen juonenpunonta isännän päänmenoksi... ;-)
Eräänä päivänä sitten houkuttelin isännän rautakauppaan kanssani ja aloin muistella hänen puheitaan edellisen elämän suuresta akvaariosta. Että mitenkäs ne menikään ne kaikki putket ja letkut ja liittimet, kun en ihan kaikkea ole ymmärtänyt ja voisitko näyttää, jos täällä on sopivia osia. Josko siis vaikka ymmärtäisin paremmin kun näkisin ne kaikki härpäkkeet....
Ja niinhän siinä kävi, että ne kaikki letkut ja liittimet ja härpäkkeet osineen tulivat samalla ostosreissulla, vaikka tarkoitus olikin (isännän mielestä) hakea vain kukkasipuleita esikasvatusta varten. Isäntä innostui rakentelemaan systeemit hanoineen kaikkineen saman tien.
Isäntä myös innostui kokeilemaan uutta hienoutta, enkä tietenkään vastustellut. Kauhistelin vain lapon täytön hankaluutta, mutta se on kuulemma tekniikkalaji ja hän kyllä osaa. Eli isäntä hoitaa vedenvaihdot tätä nykyä.

Niinpä molemmat tällä hetkellä nautiskelemme tilanteesta. Isäntä, koska sai uuden lelun, sen suunnittelu- ja kokoamisvastuun sekä monta mahdollisuutta päteä sen kanssa. Minä, koska joku muu hoitaa akvaarioharrastuksen raskaat hommat.
Erittäin harvinainen win-win -tilanne ;-)

Aurinkoista kevättä kaikille!

Kalapakasteita, melkein

Tulipa hankittua lisää pieniä taistelukaloja kasvamaan isoiksi ja kauniiksi taistoiksi. Aqua-webin kautta (  http://www.aqua-web.fi/forum/  ) onneksi löytyy paljon harrastajia sekä vertaistukiryhmäksi ;-) että potentiaalisiksi kauppakumppaneiksi. Sieltä löytyivät nämäkin taistot myyntipalstalta. Hakureissu olikin vain vähän vauhdikkaamman puoleinen. Kävimme useissa paikoissa ja aktiivisesti olimme juuri eksymässä kotiinpäin Talman takametsistä. Kalat matkasivat takapenkillä, ulkona noin -15 C pakkasta. Kesken kaiken autosta sitten kuului rusahdus ja toinen etukulma repsahti eli auto muuttui keskellä risteystä ajokelvottomaksi. Toisaalta Luojan lykky ettei oltu keskellä Nukarin suoraa tai moottoritietä.

Auto ajettiin lähimpään valaistuun parkkiin ja tutkimus alkoi. Repsahduksen syyksi paljastui auton alatukivarresta irronnut pultti. Siinäpä sitä sitten oltiin kesken reissun risan auton kanssa. Kalaset päätyivät povariin lämmittelemään ja auto sai lukuisan määrän kirosanoja osakseen. Onneksi isäntä ensinnäkin oli mukana ja toisekseen on erittäin kätevä käsikseen. Onneksi myös ystävät olivat lähellä, puhelimen päässä. Yksi toi valikoiman pultteja ja työkaluja, toinen kuumavesipulloja ja kalaset saatiin kylmä... eikun lämpölaukkuun jatkamaan matkaa turvallisesti kotiin.

Yleisesti ottaen tylsyys on täysin aliarvostettua. Vaikka seikkailu päättyikin onnellisesti, annoin kalasille nimiksi Pultti, Pakaste ja Puikko.

Pikkuinen Pakaste.

Taistelukalanaaras nimeltä Pakaste.

Neitokala Pakaste.



Vähän tärähtänyt Pakaste.



Taisto nimeltä Pultti. Tosin lieneeköhän hän sittenkin Päivi?

Pultti.

Pikkuinen kalanen Puikko.

Puikko, taistotyttö, joka käyttää pyjamaa.

 Tässä myös joitakin kuvia hieman vanhemmista taistoista. Nätti vain sattuu olemaan niin nätti, väri on mielestäni erittäin kaunis. Piltin kohdalla puhe vanhemmista taistoista on sikäli liioittelua, että koko lienee sama kuin Pakaste-triolla, mutta se vain on ollut täällä kauemmin. Saapa nähdä mimmoinen aarre hänestä vielä kasvaa :-)

Nätti. Onkohan kyseessä pitkäeväinen naaras vai sittenkin poika nimeltä Päivi?



Piskuinen Piltti.



Monneista ja monnisista

Erääseen altaaseen muutti erittäin kauniita monnisia, nimittäin kulmamonnisia, Corydoras Loxozonus. Tässä niistä joitakin kuvia. Eräässä voi nähdä kirsikkasukaravun salamatkustajana.

   

Kulmamonninen, Corydoras loxozonus.

Salamatkustajana kirsikkasukarapu.

Lisäksi tässä on partamonnejamme. Alkuperäiset poikasina tulleet näyttivätkin yhtäkkiä aivan minikokoisilta tämän jätin tultua meille. Sukupuolesta en ole oikein varma, mutta kulkekoon hän nimellä Anelma-Unelma muinaisen lastenohjelman noita-akan mukaan.

Anelma Unelma.

Rumikki

Rumilus.

Ja pari ihanaa leppistä, eli leopardimonnisia, Corydoras Trilineatus. Nämä ikuiset puuhailijat ovat omalla tavallaan ensirakkaus, siksipä niitä oli pakko saada omaankin altaaseen. Kutupuuhiakin olen seuralassa päässyt seuraamaan, mutta valitettavasti poikasia ei päästy näkemään, taistotytöt hankkivat ylimääräisen lounaan itselleen.

Leopardimonninen, Corydoras Trilineatus.

Lisäksi joitakin kuvia niilinkuultomonneista ja pikkulasimonneista. Kuultiksilla on kahdeksan viikseä, lasimonneilla vain kaksi, kuvissakin helppoja erottaa.

Sekaparvi pikkulasimonneja ja niilinkuultomonneja, eli Parailia Pellucida ja Kryptopterus Minor.

Pikkulasimonni, Kryptopterus Minor.

Niilinkuultomonneja, Parailia Pellucida.

Sukarapujuttuja

Kuten aikaisemmin kerroin, sukaravut veivät täysin mennessään, ja vieläpä ihan ilman varoitusta.  Meillehän ei siis pitänyt tulla minkäänlaisia äyriäisiä, ei yhden yhtäkään. Mutta kun ostin ensimmäisenä pystyyn laittamani altaan, sen mukana tuli hiekkaa, suodatin, pari kasvia ja jokunen maatiaissukarapu. Nepä osoittautuivatkin mielenkiintoisiksi veijareiksi. Yllättäen niiden seuraaminen olikin välillä kiinnostavampaa kuin kauan suunnittelemieni kalojen katselu. Niinpä niitä tuli vaivihkaa lisää, ja lisää, ja lisää... Niitä ihailleet ja kummastelleet ystävät ja tuttavat ovat nimitelleet niitä vähän kaikeksi ötököistä heinäsirkkoihin sekä eläviksi lasinsiruiksi värillisestä lasista.

Tällä hetkellä talosta löytyy ainakin maatiaisia, helmisukarapuja, kirsikkasukarapuja, punavalkoisia tulisukarapuja, mustavalkoisia tulisukarapuja sekä ehdottomia lemppareitani sinisiä tiikerisukarapuja. Sen verran muuten täytyy sanoa, että ei pidä aliarvioida niitä maatiaisiakaan. Niissä on suuri värikirjo ja erittäin kauniita yksilöitä myös.

Maatiasisukarapu ruokailee.

Kaunis sinipilkkuinen maatiainen.

Vaaleansininen helmisukarapu.

Kirsikkasukarapuja

Kuten näkyy, kirsikoissa voi olla suuriakin värieroja.

Siinä sitä silmiä riittää, hämmästyin kun huomasin niiden olevan sinisiä.

Kirsikkasukarapu on liftannut kulmamonnisen kyytiin.

Punavalkoinen tulisukarapu.

"Älä kuule mulle ala, tää on mun kivi!"

Tulisuka kurkistelee.

Sininen tiikerisukarapu.



Sinisiä tiikerisukarapuja.