Joskus ei vain auta vaikka kuinka pyristelisi vastaan ja tekisi järjellä tiukkoja päätöksiä. Talossa on uusi taisto....
Täytyy ottaa siitä kuvia jonain päivänä, kaunis sininen uros kyseessä. Vanhoistakin voisi jotain vaihteeksi päivittää, tässä lähiaikoina.
Ehkä kyse on keväästä, mutta muutenkin akvaarioharrastus tuntuu taas jotenkin kiinnostavammalta ja mielekkäämmältä. Ehkä kyse on myös sitkeän leväpulman hallintaan saamisesta eräässä altaassa.
Pääasia että tämä tuntuu taas kivalta :-)
sunnuntai 26. helmikuuta 2012
perjantai 30. joulukuuta 2011
Punainen karvalehti
Vielä yksi päivitys tähän samaan putkeen. En malta olla laittamatta kuvaa kauniisti punertuneesta karvalehdestä. Yleensä sitä ei kovin paljoa arvosteta, ei ainakaan ulkonäön perusteella. Mutta tämä yksilö näyttää oikein hyvältä, punertunut erikoisesti, liekö sitten kuinkakin epätavallista. Ilmeisesti kyseinen kasvi nauttii valosta. Ainakin väri muuttui erittäin kauniiksi toisen valaisimen lisäyksen jälkeen, ja kasvi yrittää valloittaa koko purkin.
Mattosuodattimen rakennus
Kaikissa altaissani on nykyisin mattosuodatin. Silloin joskus kauan sitten ensimmäisellä kerralla ei mistään mattosuodattimista oltu ikinä kuultukaan. Ensimmäinen mattosuodatin tuli käytetyn altaan mukana, ja alussa suhtauduin siihen suurella epäluulolla. Pikaisesti epäily vaihtui ihastumiseksi. Netti on täynnä kirjoittelua kiihkeästi puolesta tai vastaan, ja sama jako tuntuu olevan myös kauppiaiden kohdalla. Itselläni kyseinen suodatintyyppi on toiminut hyvin. Muita yleisimpiä suodatintyyppejä ovat ulkosuodattimet ja sisäsuodattimet.
Ulkosuodattimista on läheisempiä kokemuksia vain kavereiden altaista, ja koska kaikissa näissä on ollut kahden vuoden tarkastelujakson aikana ongelmia (nimenomaan vesivahinkojen kanssa), en jaksanut hankkia itselleni moista stressin aiheuttajaa. Tiedän useita, jotka ovat täysin tyytyväisiä omiinsa, mutta itselleni se ei tuntunut sopivalta vaihtoehdolta.
Sisäsuodatin on sisäsuodatin, yleensä lähinnä roskankerääjä, biologisena suodattimena jää sekä ulkosuodattimen että mattosuodattimen varjoon.
Mattosuodatin rakennetaan mattosuodatinlevystä ja kiertovesipumpusta. Lisäksi tarvitaan letkua ja siimaa, alkuvaiheessa mahdollisesti jokin kivikin. Vaikka nimestä voisi kuvitella, että mattosuodatin on jotenkin löysä ja pohjan kanssa tekemisissä, näin asia ei ole. Nimi tulee yksinkertaisesti suodatinmatosta, jota siinä käytetään.
Mattosuodatinta haukutaan monesti rumaksi ja isoksi kapineeksi, mutta ei sen välttämättä tarvitse olla niinkään. Itselle on pikkuhiljaa valjennut millaisena omani haluan.
Omissa altaissa toimivin ratkaisu on poikkileikkaukseltaan pisaran tai maitopurkin muotoinen suodatin, jonka molemmat päät on tukittu mattosuodattimen paloilla. Mieluiten pötikkä on viitisen senttiä altaan leveyttä (ei pituutta) lyhyempi, jolloin sen eteen voi laittaa jonkin kasvin kasvamaan, ja päällehän nyt perinteisesti voi laittaa vaikka jaavansaniaista.
Suodatimattoa saa kätevästi kotimaisistakin verkkokaupoista, kuten akvaarioon.fi ja sieltä voi tilata myös kiertovesipumput. Kannattaa suosia kotimaisia liikkeitä, jotta ne ja niissä oleva ammattitaito säilyvät meidän harrastajien käytettävissä. Mattosuodattimesta saa lisätietoja vaikkapa täältä:
http://www.aquahoito.info/suomi/akvaario/matto/index.php
Tuolta löytyy myös kätevä laskuri, jolla voi selvittää omaan altaaseen sopivan maton ja pumpun koon.
Ensiksi tietenkin on selvitetty maton mitat, pumpun teho ja kaikki muu tarpeellinen. Sitten ryhdytään töihin.
Maton saa kätevästi taitettua oikeaan muotoon, kun sisäpuolelle tekee viillot tai urat, joita myöten matto on helpompi taittaa. Ulkoreuna ja pohja ommellaan kiinni siimalla. Monet käyttävät välissä lisänä akvaariosilikonia, mutta se tarvitsee kuivumisvaiheessa kuitenkin tuekseen siimaa. Olemme siis omissamme siitä pikkuhiljaa luopuneet. Toki siimaviritteisissä täytyy olla paljon solmuja estämässä koko paketin purkenemista, jos yksi lanka sattuu katkeamaan.
Tässä kuvia suodattimen rakennusvaiheesta.
Tässä myös yksi kuva pikkualtaasta, jossa on mattosuodatin kyljellään toisessa päädyssä. Eipä kovin häiritsevästi näy, eihän?
Mattosuodattimen käyttöön sain aikanaan vinkin, että jos sitä joskus on siirrettävä tai puhdistettava, on ensin imaistava lapolla talteen ämpärillinen lietettä sen sisältä, ja vasta sitten siirrettävä pötkelöä. Siirron tai puhdistuksen jälkeen liete kipataan sitten takaisin pötkön sisälle. Tämä on toiminut meillä erittäin hyvin.
Alussa, kun suodatinmatto on vielä täynnä ilmaa, se voi kellua. Jos painoksi laittaa kiven pariksi päiväksi, se pitää suodattimen aluksi paikallaan, eikä sitä sitten myöhemmin enää tarvita.
Mattosuodatinta kantaa välillä puhdistaa pinnalta lapolla, mutta ei se aina välttämätöntä ole.
Ulkosuodattimista on läheisempiä kokemuksia vain kavereiden altaista, ja koska kaikissa näissä on ollut kahden vuoden tarkastelujakson aikana ongelmia (nimenomaan vesivahinkojen kanssa), en jaksanut hankkia itselleni moista stressin aiheuttajaa. Tiedän useita, jotka ovat täysin tyytyväisiä omiinsa, mutta itselleni se ei tuntunut sopivalta vaihtoehdolta.
Sisäsuodatin on sisäsuodatin, yleensä lähinnä roskankerääjä, biologisena suodattimena jää sekä ulkosuodattimen että mattosuodattimen varjoon.
Mattosuodatin rakennetaan mattosuodatinlevystä ja kiertovesipumpusta. Lisäksi tarvitaan letkua ja siimaa, alkuvaiheessa mahdollisesti jokin kivikin. Vaikka nimestä voisi kuvitella, että mattosuodatin on jotenkin löysä ja pohjan kanssa tekemisissä, näin asia ei ole. Nimi tulee yksinkertaisesti suodatinmatosta, jota siinä käytetään.
Mattosuodatinta haukutaan monesti rumaksi ja isoksi kapineeksi, mutta ei sen välttämättä tarvitse olla niinkään. Itselle on pikkuhiljaa valjennut millaisena omani haluan.
Omissa altaissa toimivin ratkaisu on poikkileikkaukseltaan pisaran tai maitopurkin muotoinen suodatin, jonka molemmat päät on tukittu mattosuodattimen paloilla. Mieluiten pötikkä on viitisen senttiä altaan leveyttä (ei pituutta) lyhyempi, jolloin sen eteen voi laittaa jonkin kasvin kasvamaan, ja päällehän nyt perinteisesti voi laittaa vaikka jaavansaniaista.
Suodatimattoa saa kätevästi kotimaisistakin verkkokaupoista, kuten akvaarioon.fi ja sieltä voi tilata myös kiertovesipumput. Kannattaa suosia kotimaisia liikkeitä, jotta ne ja niissä oleva ammattitaito säilyvät meidän harrastajien käytettävissä. Mattosuodattimesta saa lisätietoja vaikkapa täältä:
http://www.aquahoito.info/suomi/akvaario/matto/index.php
Tuolta löytyy myös kätevä laskuri, jolla voi selvittää omaan altaaseen sopivan maton ja pumpun koon.
Ensiksi tietenkin on selvitetty maton mitat, pumpun teho ja kaikki muu tarpeellinen. Sitten ryhdytään töihin.
Maton saa kätevästi taitettua oikeaan muotoon, kun sisäpuolelle tekee viillot tai urat, joita myöten matto on helpompi taittaa. Ulkoreuna ja pohja ommellaan kiinni siimalla. Monet käyttävät välissä lisänä akvaariosilikonia, mutta se tarvitsee kuivumisvaiheessa kuitenkin tuekseen siimaa. Olemme siis omissamme siitä pikkuhiljaa luopuneet. Toki siimaviritteisissä täytyy olla paljon solmuja estämässä koko paketin purkenemista, jos yksi lanka sattuu katkeamaan.
Tässä kuvia suodattimen rakennusvaiheesta.
Tässä myös yksi kuva pikkualtaasta, jossa on mattosuodatin kyljellään toisessa päädyssä. Eipä kovin häiritsevästi näy, eihän?
Mattosuodattimen käyttöön sain aikanaan vinkin, että jos sitä joskus on siirrettävä tai puhdistettava, on ensin imaistava lapolla talteen ämpärillinen lietettä sen sisältä, ja vasta sitten siirrettävä pötkelöä. Siirron tai puhdistuksen jälkeen liete kipataan sitten takaisin pötkön sisälle. Tämä on toiminut meillä erittäin hyvin.
Alussa, kun suodatinmatto on vielä täynnä ilmaa, se voi kellua. Jos painoksi laittaa kiven pariksi päiväksi, se pitää suodattimen aluksi paikallaan, eikä sitä sitten myöhemmin enää tarvita.
Mattosuodatinta kantaa välillä puhdistaa pinnalta lapolla, mutta ei se aina välttämätöntä ole.
sunnuntai 23. lokakuuta 2011
Hieman kuulumisia
Tässä onkin jo vierähtänyt tovi edellisistä päivityksistä. Kaikenlaista on ehtinyt tapahtua, olen muun muassa myynyt pari allasta pois ja vielä olisi ihana räkkini myytävänä.
Kaloistakin olen osasta luopunut olosuhteiden pakosta. Kaikesta ja kaikista en kuitenkaan luovu. Täytyy vaan sovitella altaat niin, että keuhkotkin niiden määrän kestävät.
Tässä muuten yksi ihan pikkuinen muutos. Nikolai on nykyisin lähes täysin sininen, butterfly-kuviosta on vain aavistukset jäljellä.
Tämä on talon uusi vanha uros. Rimpsu oli tullessaan ihan pieni ja vaatimaton, mutta nyt on rimpsuja pyrstössä vaikka muille jakaa.
Pulttikin on muuttunut kovasti. Sille iski pyrstöön joku kumma syöpyminen, joka vei kolme neljäsosaa pyrstöstä. Muille eville ei tapahtunut mitään. Mitkään lääkkeet eivät auttaneet, mutta reipas suolakylpy kyllä onneksi auttoi. Pyrstö ei varmaankaan enää entisiin mittoihinsa kasva, mutta on sentään jo paljon parempi kuin se syöpynyt nysä. Mutta kuten näkyy, väri on kaunis pyrstön pituudesta huolimatta.
Muuten tuli tehtyä pieniä uudelleenjärjestelyjä. Rasborat ja ravut ovat nyt paljon kätevämmin katselukorkeudella. Jopa koirat seuraavat näiden hehkurasboroiden singahtelua kiinnostuneena. Niinpä lasissa onkin aina välillä kuononjälkiä.
Kaloistakin olen osasta luopunut olosuhteiden pakosta. Kaikesta ja kaikista en kuitenkaan luovu. Täytyy vaan sovitella altaat niin, että keuhkotkin niiden määrän kestävät.
Tässä muuten yksi ihan pikkuinen muutos. Nikolai on nykyisin lähes täysin sininen, butterfly-kuviosta on vain aavistukset jäljellä.
Tämä on talon uusi vanha uros. Rimpsu oli tullessaan ihan pieni ja vaatimaton, mutta nyt on rimpsuja pyrstössä vaikka muille jakaa.
Pulttikin on muuttunut kovasti. Sille iski pyrstöön joku kumma syöpyminen, joka vei kolme neljäsosaa pyrstöstä. Muille eville ei tapahtunut mitään. Mitkään lääkkeet eivät auttaneet, mutta reipas suolakylpy kyllä onneksi auttoi. Pyrstö ei varmaankaan enää entisiin mittoihinsa kasva, mutta on sentään jo paljon parempi kuin se syöpynyt nysä. Mutta kuten näkyy, väri on kaunis pyrstön pituudesta huolimatta.
Muuten tuli tehtyä pieniä uudelleenjärjestelyjä. Rasborat ja ravut ovat nyt paljon kätevämmin katselukorkeudella. Jopa koirat seuraavat näiden hehkurasboroiden singahtelua kiinnostuneena. Niinpä lasissa onkin aina välillä kuononjälkiä.
sunnuntai 7. elokuuta 2011
Kultainen taistelukala, Betta d'Oro
Tulipa oltua vähän Tuulikin kanssa kalaretkillä. Siltä reissulta tarttui mukaan kirjallisuuden ja muun mukana tämäkin kala, Oro. Kaunis kuin mikä mutta vaikea kuvattava, tämä tyyppi pyörii koko ajan ympäriinsä.
Valitettavasti suurin osa kuvista on epätarkkoja, mutta kyllä niistä aika hyvän käsityksen saa.Väriä saa ehdottaa. Onko tämä keltainen kamputsealainen niinkuin Olmi?
Tässä muutamia kuvia remuavasta Orosta.
 |
| Oro |
Valitettavasti suurin osa kuvista on epätarkkoja, mutta kyllä niistä aika hyvän käsityksen saa.Väriä saa ehdottaa. Onko tämä keltainen kamputsealainen niinkuin Olmi?
Tässä muutamia kuvia remuavasta Orosta.
lauantai 2. heinäkuuta 2011
Huh hellettä!
Helteet alkoivat sitten. Valitettavasti se täällä näkyi heti, kaikki pienet rapuseni eivät sitä kestäneet. :-( Pudottelin vedenpintojakin vähän alemmas, että saan paremman kierron ja hapetuksen järjestettyä.
Nikolai on taas kotona. Se on kyllä semmoinen silmänilo! Toivottavasti saisin sen itse lisääntymään, täytyy kokeilla tuolla isommassa karanteenialtaassa kohta, kun saan sen ensin tyhjäksi.
Nikolai on taas kotona. Se on kyllä semmoinen silmänilo! Toivottavasti saisin sen itse lisääntymään, täytyy kokeilla tuolla isommassa karanteenialtaassa kohta, kun saan sen ensin tyhjäksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)